6. heinäkuuta 2013

Sairaus jota minä en osaa nimetä

En minä tiedä, mikä helvetti minussa on vikana. En koe olevani sairas millään tavalla tai edes sen pahemmin ahdistunutkaan. Silti minä viillän kevyesti käsivarteen kynsillä punaisia jälkijä ja oksennan lenkillä tien viereen päivällisen jälkiruokineen. Ei tämä sinustakaan enää johdu, kun tämä on jo tapa, joka on syöpynyt päähäni ja saastuttaa koko muuta ruumista. Ja tavallaan minä en enää edes häpeä tätä vaan voisin kertoa kailen jollekin kuin puhuisi säästä vaan. Kun en minä ole sairas, mutten minä halua tätä lopettaakaan, kun nään päässäni ne ylimääräiset kalorit, jotka voisivat olla sisälläni. Mutta ei se elämääni hallitse ja siinä se rristiriita onkin, kun tämä on kokonaan minun hallinnassani, enkä minä halua tämän loppuvan.

1 kommentti:

Atti kirjoitti...

Sitähän sairaus on. Ei mieleltään sairas voi tietää olevansa sairas, sinulle kun kaikki tekemäsi on normaalia, sieltä, mistä sinä katsot. Pääsi sisältä.

Se, ettet halua sen loppuvan, on se sairaus, ei se hallinnan menetys.

Tämän ymmärtämisessä menee kauan, ja tarvitset siihen apua.

Kaikkea hyvää, jatkan lukemista <3