Yksinkertaista

Minä en sinua ehjäksi rakasta. Minä en sitä haastetta ota vastaan, missä yrittäisin muuttaa sinua. Sillä sinä et muutu. Sinä olet ollut tuollainen, syntymästä kuolemaansi asti. Ja minä olen katsonut vierestä nousevaa kättäsi, mutten hyväksynyt yhtäkään lyöntiä. Enää minä en edes katso. Painan vain oven kiinni ja lähden.

Sitä luulee tietävänsä

En tiennyt ajan olevan näin katoavaista, herkkää ja hetkessä särkyvää. Luulin, että ikuisuus on tässä, rengastettuna kahteen sormeen. Ja minä typerä luulin sitä rakkaudeksi, vaikka se oli vain auringon luoma kangastus paratiisista.

Mahdottomuus ei ole sääntö

Iltaisin katselen asuntoja kahdelle rakastavaiselle ja hymyilen hullun lailla kahvikuppi kädessäni. Kaiken kokemamme jälkeen, me olemme yhä kauniita. Niin rakas, siihen eivät kaikki pystyisi.