Unelma

Haluaisin vain meille yhteisen kodin, pari muksua ja iltoja, jotka itkun sijaan täyttyisivät naurusta ja rakkaudesta.

Jäävuoren huippu

Olen laskenut sinut mieleni lepoon kuin äiti, joka hautaa vastasyntyneen. Ja kaivanut esiin, vain koskettaakseni kylmää sydäntä.

Me ei enää haluta sairautta kolmanneksi pyöräksi

Me emme enää jaksa minua ja siitä rakkaani, ei pääse yli eikä ympäri. Niimpä me laitamme minut vastaanotoille. Käymme läpi kaikki: hammaslääkärin, terveydenhoitajan, lääkärin ja lopulta psykologin. Me putsaamme pois hampaan koloon jäänet asiat, vaihdamme pillereitä ja nyt ihan ensimmäistä kertaa, me teemme kaikkemme, jotta minä paranisin.

Sä teet kaiken väärinpäin

Et sinä ehkä aina edes ymmärrä, miten turtunut olen päivittäisiin riitoihin ja puuttuvaan tukeen.

Ja me rakensimme onnemme hauraille pilvilinnoille

Ollaan hiljaa

 ettei sanottaisi vääriä sanoja ja 

herätettäisi nukkumaan mennyttä turhaa toivoa taas hereille

Kääriydytään huopiin kuin lapsi kapaloon ja 

piilotellaan vikojemme kanssa 

kuin homot kaapeissaan

Annetaan toistemme tulla iholle ja

porautua siitä rintalastan alle

Eristäydytään muusta maailmasta niin hiljaa, että

emme edes huomaa olevamme tuntemattomia

Ja ollaan ääneti

ettei kuuleviin korviin sattuisi tämä hetki

sillä enää se ei korjaudu yksinään.

Enempää en tarvitse

Maailma on kauniimpi, kun sinä olet siinä mukana.
Ja elämäni täydellistä, kun olet siinä vieressä.

Jatko-osaa vailla

Aina ei voi rakkaani kääntää uutta sivua ilman, että joskus tulee takakansi vastaan.