9. huhtikuuta 2015

Minä olen sinulle elämäni velkaa

Minä suljin jokaisen oven, kun rengastit pienen sormeni hopealla. Teippasin ja naulasin rakoja kynnyksten välistä sekä saranoiden ympäriltä. Ei siihen olisi ollut tarvetta, mutten halunnut jättää mitään sattuman varaan. Sitten sinä katsot silmiini ja kysyt jotain sellaista mitä ei saisi sanoa. Ja minä huudan ja raivoan, muttei mikään ovi aukea. Tästä ei ole pakotietä ulos.

Ei kommentteja: