Sinä olet niin erilainen kuin muut

Tapa minut sinun rakkaudellasi.
Senhän sinä olet aina halunnut tehdä.

Puoleksi elävä ei riittänyt sinulle

Sua puki masennus ja viilletyt ranteet, rakkaani senkö takia meillä alkoi menemään huonosti, kun sinä halusit parantua ja minä roikuin yhä kuolemassa kiinni?

Minä tyydyn sinuun

Sinä sanot, että minä olen liian vanha Robinille. Että minun musiikkimakuni lähentelee ala-asteikäistä pikku tyttöä, että on jotenkin noloa laulaa aamulla suihkussa puuttuvaa palasta, ja että minä olen kuin pikku tyttö. Minä olen aina ihan hiljaa, kun sinä huudat minulle. Minä käperryn sängyssä seinän viereen, kun sinä et ymmärrä mitään. Saatanan paskianen, niin minä sinulle huutaisin jos uskaltaisin. Mutta sinä olet niin tunnevammainen, että luupilla mun korvissa soi Robin, etkä sinä. Saatanan paskiainen.

Minä tiedän sinun salaisuutesi, minä tiedän sinun naisesi

Minä tiesin sinusta enemmän kuin sinä luulit. Sinä valehtelit, mutta lähdin silti matkaasi yönpikku tunneilla. Oli pimeää ja sinä olit turvallinen, vaikkei se mikään tekosyy olekaan. Luonasi minä maistelin vielä vähän viiniä, se oli yhtä kitkerä kuin sinäkin. Se maistui sinun huulillasi ja tuoksui aamulla kaulallani. En tuntenut häpeää, sinuahan minä olin aina halunnut. Vuosi on pitkä aika vierestä katsomiseen, pitäisihän sinun se tietää. Mutta kun minä aamulla kuiskasin korvaasi please don't tell her about me, sinä katsoit minua kuin maailmanlopun salaisuutta.

Minä olen tässä

Sinä olet nähnyt minut ilman suojamuuriani. Sinä olet nähnyt minut alastomana varpaista hiusrajaan asti. Ja sinä teit sen kuin raiskaten, kysymättä minulta, katsomatta silmiin. Sinä näit minun heikkouteni, jota olen yrittänyt salata. Olen käärinyt sen suojaan kuin lapsen kapaloon. Olen varjellut kuin nukkuvaa lasta melulta ja teidän huudoiltanne. Sinä revit sen kaiken pois katseellasi. Sinä riisuit minut kuin vastasyntyneen ja ainoa, mitä pystyin näyttämään sinulle oli minun heikkouteni.

Milloin sinusta tuli niin etäinen

"Miksei me ikinä nähä?"
ja sinä katsot minua kuin sokeaa.

Riko minut hellästi mutta kokonaan

Lupaa minulle, että kun sinä sitten joskus lähdet, niin sinä lähdet. Et jää kummittelemaan mieleeni, herätä öisin supittamalla korvaani ihania sanoja. Et halaa niin, että sattuu, ettei saa henkeä ja itkettää. Lupaa se minulle niin, että minä uskon. Että kun olet pakannut tavarasi, et unohda sukkia joita tulla hakemaan. Tai joita lähettää postissa perääsi, niinkuin olisit muka jossain kaukana. Lupaa minulle, että sinä sitten rikot minut kokonaan, ettei minusta ole enää kenellekkään. Tee se hellästi, mutta kokonaan. Oi rakkaani, ethän sinä koskaan lähde?

Kaunein uneni

Minä näin sinusta unta. Siinä sinä katsoit minua kuin häntä. Yhtä kiinnostuneesti, pilke silmäkulmassa. Minä kävelin sinun ohitsesi, kuin olisit ollut kuka tahansa vastaantulija, silti tiedostaen sinun olevan joku erityinen. Mutta minä olin liian väsynyt kaikkeen tehdäkseni yhtään mitään. Silti, sinä soitit minulle. Kysyit oliko minulla poikaystävää. En tiedä, mitä sinä oikein kuvittelit. Minulla ei ole mitään. Minä näin sinusta unta ja sinä kysyit, voisitko sinä olla se minulle.

Muistan sun kasvot mutten sydäntä

Puolivuotta sitten mä olisin ollut ihan kikseissä, että se ois puhunu mulle. Mä oisin leijaillu vaaleanpunaisilla hattarapilvillä, niillä siirappisilla. Oisin rakentanut hiekkalinnoja ja leiponut mokkapaloja pelkästä onnesta, hänestä. Mä oisin ollut maailman onnellisin tyttö, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Mä vaan halusin sitä niin paljon, rakastin ilman vastakaikua, halusin. Ja mulle ois riittäny ees puolet siitä, puolet mu unelmista, miehestä.

Mutta nyt kun se puhuu, mua vaan kuvottaa. Se miten se on pettänyt ja jättänyt viesteillä. Leijunut saavutuksillaan ja pitänyt naista pelinappulana, onnistunut siinä. Mua vaan kuvottaa ajatella keiden kakkien kanssa se on ollut, enkä mä oo enää yhtään kikseissä.

Kaikki ne sanat

Miten tähän on taas päädytty
miten sinä teet sen niin
etten koskaan kuule sitä sinulta
miten sinä
kosketat minua ilman sormenpäitä
ilman suoria sanoja
ihmetekoja
otat minut syliisi
kun nukun
kerrot kaikki ne sanat
joita en ikinä kuule
teet sen kaiken niin
etten minä enää kestä

Koossa pitävä palanen

 Syljin tänään puolet ruuasta taas pois. Niin mä tein välipalallekin. Ne vaan luulee että mä syön. Ne ei tiedä ruokapiiloista, syljetyisä suklaista roskiksessa, taulukoista vihkojen väleistä. Sormissa lukee rohkaisevia lauseita, älä syö ja vähemmän on enemmän. Eikä niille voi sanoa mitään tästä, että on taas syksy ja mua masentaa. Kai ne tietää, ja kohta mä alan syömään vitamiineja. Ne auttaa, tai niin ne ainaki sanoo. Emmä tiedä mikä tässä taas on. Ulkona on niin pimeetä, vaikka vasta linnut lauloi ja sä olit mussa kiinni. Sä kuiskasit mä rakastan sua ja pidit kiinni, kun mä itkin. Nyt mä syljen ruokaa ja te vaan luulette, että mä syön. Niinkuin mä luulin, että sä oisit tuntenu, halunnu mut. Vittu että me ollaan sokeita, mä oon.

Leikkii vielä hetken pienen

Hän ei kävellyt vastaan, eikä kyllä soittanutkaan. Sain vain kuulla toiselta, ettei se ollut Prinssi. Vaikka enpä kyllä minäkään itseäni tuntenut mitenkään prinsessaksi, että ei sen puoleen. Muttta minkä puoleen sitten? Onnettoman kohtalon, joka niin piinaa minua. Se leikkii ihan tahallaan. Piiloutuu kiven koloon ja nurkan taakse. Lyö kasvoille kuin rankka sade. Sattuu. Kohtalo ei leiki hiuksilla, pyörittele niistä kiharoita, etsi kaksi haaraisia. Se kiskoo niistä ensin eteen- ja sitten taaksepäin. Muistuttaa, että joskus minäkin olin hauska ja rakastamiseen kykeneväinen. Että joskus minäkin olin haluttava. Ja ehkä juuri sen vuoksi, hän ei enää soittanut. Tai edes yrittänyt olla prinssi maalaistytölle.

Tee se niin, että minä muistan

Herään yöllä soittoosi. Siitä on vuosi aikaa, kun olin viimeksi puhunut jollekin niin kuin sinulle. Minä en tunnistanut numeroa tai ääntä. En muista keskustelua, muistatko sinä? Aamulla sinä olet sellainen uni, jonka muistaa vain hetken ajan. Painajaiset minä muistan, ne missä sinua ei ole.

Mutta nyt teen kaikkeni muistaakseni sanasi, ne tyhjimmätkin. Voisin soittaa takaisin, kysyä yöstäsi, minusta. Mutta minua pelottaa liikaa, niin minä en soita tai edes laita viestiä. Koska jos sinä olet se Prinssi oikea, soitat tänä yönäkin tai kävelet vastaan kadulla niin, että minä muistan.

Heräsin yöllä soittoosi ja sinä kysyit, että nukunko minä. Muistatko sinä?