Älä nuku aurinko

Ootpas sievä, sanot ja hymyilet silmin joissa loistaa tuhat aurinkoa. En tiedä, miten sinä sen teet, mutta olen pakahtua onnesta kanssasi.

Oon sittenkin sekasin

Kolmen promillen humalassa tiputtaudun keittiön tuolilta alas ja hakkaan päätäni kaapin oveen. Viillän korviksella viiltoja käteen ja itken kuin raiskattu. Hitto, että se pitää mua nyt hulluna. Huijasin meitä kaikkia olemalla muka kunnossa, mut me oltiin vaan liian sokeita tän kataluudelle.

Olet taivas ja sen kaikki tähdet

Sinä olet niin kaunis

että jumalatkin pidättävät henkeään edessäsi

Pari kaunista sanaa

Sinä olet ihana
Sitä minä en voi kieltää
Ihanampi kuin kukaan muu

Olen pahoillani, mitä siihen enää lisäämään

En tiedä monestikko ihminen voi pyytää anteeksi tekemisiään ja tunteitaan ilman, että se alkaa kuulostaa säälittävältä. Tunnen syyllisyyden piston rinnassani aina, kun edes ajattelenkin sinua. Meidän ei pitänyt loppua niin. Anteeksi.

Välimatkalla toisistamme

Luulin, että kaikki sanat olisi jo sanottu, mutta kuinka väärässä ihminen voikaan olla oman typeryytensä keskellä. Pyydän anteeksi kerta toisensa jälkeen, vaikka tiedän, ettei katumukseni yllä sinun luoksesi. Mietin paljon muita, jotka eron jälkeen säilyvät ystävinä. En tiedä miten he sen tekevät, mutta minä kadehdin ja ihailen heitä. Miksi juuri meidän piti epäonnistua joka helvetin asiassa?

Toivon, että löydät mut tästä

Kirjoitin sulle kirjeen prt. 243, vaikka lupasin ensimmäisenkin olevan viimeinen. Kaiken näköjään tajuaa vasta jälkikäteen,mutta kai parempi nyt kuin ei milloinkaan. En tiedä, tavoittaako mun sanat koskaan sun kuulevia korvia,mutta mä olen silti tässä näiden ns.hienojen runojeni keskellä.