Välimatkalla toisistamme

Luulin, että kaikki sanat olisi jo sanottu, mutta kuinka väärässä ihminen voikaan olla oman typeryytensä keskellä. Pyydän anteeksi kerta toisensa jälkeen, vaikka tiedän, ettei katumukseni yllä sinun luoksesi. Mietin paljon muita, jotka eron jälkeen säilyvät ystävinä. En tiedä miten he sen tekevät, mutta minä kadehdin ja ihailen heitä. Miksi juuri meidän piti epäonnistua joka helvetin asiassa?