Takertuja

Niin Dearling hän musersi minut erollamme, etten puoleen vuoteen nähnyt itkutonta päivää. En halunnut kelvata muille. Halusin vain olla rikki, jäädä sellaiseksi kuin hän oli minut muovannut. Että hän sitten joskus, kun haluaisi minut takaisin, voisimme olla jatkaa siitä, mihin olimme joskus jääneet. Niimpä minä odotin. Odotin että aikakin sääli minua, mutta kaipuu ei koskaan hellittänyt. Ja kaipuu on se, joka tuhoaa ihmistä sisältä päin. Se musertaa soluja istuttaen niihin sairautta häntä kohtaan. Ja lopulta minä halusin sen päättyvän. Tulin sairaaksi sisältä. Tulin sairaaksi ruuasta ja siihen auttoi oksentaminen. Kun hän ei ollut minun hallussani, pystyin hallitsemaan syömistä. Joka kerta, kun oksensin tunsin vapautuvani hänestä, puhdistuvani sisältäpäin. Niin Dearling, minä lopetin itkemisen.

Ei niin viisas

Minä en tunne sairautta kehossani. Se on rakentanut harakanpesän lämpimään sädekehäni alle. Sinä et Dearling ymmärrä sisällissotaa sisälläni. Yhtenä hetkeä hymyilen maailman onnellisempana ja sitten päänsisällä romahtaa kaikki. Joskus niin lujaa ja nopeasti, ettei sitä ymmärrä ja luulee lentävänsä. Niinkin on käynyt. Ja minä olin ainut, joka ei tiennyt putoavansa.

Se toimi sittenkin

Minä taistelin meistä koko sateisen syksyn ja lopulta tarvittiin tilaa kolmensadan kilometrin verran, että saimme palasemme sopimaan yhteen. Enkä siltikään kadu sodassa menetettyjä sieluja. Oi rakkaani, en kadu mitään.

Rakas pukki

Hei muru tuo mulle jouluksi heikki heroiinia,
niin poltellaan yhdessä ja
mä paastoan pari viikkoa nälkiintymättä
-14kg ja sairaalaan hoitoon
siinä kaikki mitä tänävuonna toivon.

Syksy toi sen kaiken

Sinä kuuntelit hiljaa, kun minä valitin
kuinka maailma on synkkä ja pilvet painaa
kuinka itseeni petyin ja haaveeni alitin
Iholleni sinä puhalsit viileää ilmaa

Minullakin kai hauskaa ollut on

Ei siinä mitään, sanot ja hymyilet. En näe pettymystä silmistäsi, vaikka kuiskaatkin korvaani vähän liian uhkaavasti tee omat virheesi, mutta älä ota minua niihin mukaan. Ja sinä jäät jouluksi kotiin, jotta me voimme taas leikkiä onnellisia esiripun ollessa ylhäällä.

Siinä on hyvä olla

Itken, itken, että nenäliinoista syntyy Mount everest ja silmät vuotaa verta.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Häpeä käärii itsensä valkoiseen harsoon ja kuin vastasyntynyt se näyttää viattomalta pirunsarvetkin päässään.

Oma vika, kun sellaiseen jäät

Olen niin helppo, että itsekin naurat nautinnosta. Kaksitoista mustelmaa on helppo peittää hymyllä ja paksulla kerroksella meikkiä. Kaiken se kestää dearling lainaat sanojani, ja voi kuinka minä vihaan sinua.

Vain sinusta oon päihtynyt

Sen sinä vielä ymmärrät, että jaan sänkyni jonkun toisen kanssa. Mutta sitä sinä et enää kestä, kun sanon rakastavani jotain toista.