Sinä olet niin erilainen kuin muut

Tapa minut sinun rakkaudellasi.
Senhän sinä olet aina halunnut tehdä.

Puoleksi elävä ei riittänyt sinulle

Sua puki masennus ja viilletyt ranteet, rakkaani senkö takia meillä alkoi menemään huonosti, kun sinä halusit parantua ja minä roikuin yhä kuolemassa kiinni?

Minä tyydyn sinuun

Sinä sanot, että minä olen liian vanha Robinille. Että minun musiikkimakuni lähentelee ala-asteikäistä pikku tyttöä, että on jotenkin noloa laulaa aamulla suihkussa puuttuvaa palasta, ja että minä olen kuin pikku tyttö. Minä olen aina ihan hiljaa, kun sinä huudat minulle. Minä käperryn sängyssä seinän viereen, kun sinä et ymmärrä mitään. Saatanan paskianen, niin minä sinulle huutaisin jos uskaltaisin. Mutta sinä olet niin tunnevammainen, että luupilla mun korvissa soi Robin, etkä sinä. Saatanan paskiainen.

Minä tiedän sinun salaisuutesi, minä tiedän sinun naisesi

Minä tiesin sinusta enemmän kuin sinä luulit. Sinä valehtelit, mutta lähdin silti matkaasi yönpikku tunneilla. Oli pimeää ja sinä olit turvallinen, vaikkei se mikään tekosyy olekaan. Luonasi minä maistelin vielä vähän viiniä, se oli yhtä kitkerä kuin sinäkin. Se maistui sinun huulillasi ja tuoksui aamulla kaulallani. En tuntenut häpeää, sinuahan minä olin aina halunnut. Vuosi on pitkä aika vierestä katsomiseen, pitäisihän sinun se tietää. Mutta kun minä aamulla kuiskasin korvaasi please don't tell her about me, sinä katsoit minua kuin maailmanlopun salaisuutta.

Minä olen tässä

Sinä olet nähnyt minut ilman suojamuuriani. Sinä olet nähnyt minut alastomana varpaista hiusrajaan asti. Ja sinä teit sen kuin raiskaten, kysymättä minulta, katsomatta silmiin. Sinä näit minun heikkouteni, jota olen yrittänyt salata. Olen käärinyt sen suojaan kuin lapsen kapaloon. Olen varjellut kuin nukkuvaa lasta melulta ja teidän huudoiltanne. Sinä revit sen kaiken pois katseellasi. Sinä riisuit minut kuin vastasyntyneen ja ainoa, mitä pystyin näyttämään sinulle oli minun heikkouteni.

Milloin sinusta tuli niin etäinen

"Miksei me ikinä nähä?"
ja sinä katsot minua kuin sokeaa.

Riko minut hellästi mutta kokonaan

Lupaa minulle, että kun sinä sitten joskus lähdet, niin sinä lähdet. Et jää kummittelemaan mieleeni, herätä öisin supittamalla korvaani ihania sanoja. Et halaa niin, että sattuu, ettei saa henkeä ja itkettää. Lupaa se minulle niin, että minä uskon. Että kun olet pakannut tavarasi, et unohda sukkia joita tulla hakemaan. Tai joita lähettää postissa perääsi, niinkuin olisit muka jossain kaukana. Lupaa minulle, että sinä sitten rikot minut kokonaan, ettei minusta ole enää kenellekkään. Tee se hellästi, mutta kokonaan. Oi rakkaani, ethän sinä koskaan lähde?