Iho vielä muistaa lämpösi

Mulla on helvetillinen ikävä ja haavatkin jalassa alkaa mädäntyä. Mua ärsyttää sen sanat, jotka vaan kaikuu ympyrää mun tyhjän pään sisällä. Mä nään mun silmissä, kun se potkaisee ruosteista rautatankoa ja sanoo olevansa sen arvoinen. Ja mä tunnen mun sormenpäissä sen kosketuksen, päänahassa leuan ja varpailla sen kengänpohjat. Iho muistaa sen kaiken, vaikka kehossa virtaa alkoholi neljättä päivää. Ehkä minä huomenna olen tarpeeksi huono.

Se näkee mut väärin

Mä halusin levitä katolla ensin ystävän ja sitten sen käsivarsille. Se ei edes halannut ja mun piti kietoa sen kädet mun ympärille halaamaan. Se sanoi ettei se halua enää loukata tällaista kilttiä tyttöä ja se näki viillot mun ranteessa ja tiesi niiden olevan tuoreita. Se puhui kaiken paskan sen elämästä läpi ja mä huusin, että oon vitusti parempi kuin se huora tai kukaan muu. Että mä voin unohtaa kaiken ja alotetaan alusta. Mutta se ei halunnut enää loukata mua, kun mä olen kuulemma niin paljon parempi ja liian nätti sille. Harmi vaan, ettei kukaan ikinä kysynyt, että halusinko mä olla näin vitun täydellinen, ettei kukaan uskalla huolia mua.

Minulla melkein oli hänet

Mä en haluu olla sulle vainoova exä, enkä mä tiedä, miten teillä horon kaa menee, mutta mulla on ikävä meitä, sua. Ja vaikka sä et nyt mistään osaa olla varma, nii mun tunteista sä ainaki voit, koska mä haluun vaan sut.Mä haluaisin vetää siihen perään itkut ja sekin melkein herkistyy tai ehkä se johtuu vaan sen viinasta. Se sanoo, että haluaa olla vaan kaveri, mutta parin lasillisen jälkeen se kutittaa mua kuin aina ennenkin ja mä nauran ja painaudun sitä vasten. Se on lämmin ja mun päässä pyörii tupakan jälkeen. Mä haluaisin vaan pysäyttää ajan siihen, kun mä olen kerrankin onnellinen ja sen rumat kännimuijat on sisällä siitä erossa. Rappukäytävässä se katsoo mua sieltä ylhäältä ja mäkin melkein luulen, että vittu se haluaa mut. Mä katson sitä sillä ilmeellä, jolla mä aina katson, kun odotan sen suudelmaa. Mutta kännimuija tulee ja pilaa kaiken sytyttämällä valot ennenkuin me keretään tehdä yhtään mitään ja se suorastaan hyppää minun miehen syliin, kun niillä on koko illan ollut juttua ja sekin on antanut sille vastakaikua enemmän kuin mulle koko illan aikana. Mua vituttaa ja tekis mieli itkee kuin pikkulapsi, vaikka saahan se tehdä mitä haluaa, kun meidänhän piti olla vain kavereita.

Unissani me elämme vielä

Näin koko yön A:n kaverista unta ja olen taas turhaa toivoa täynnä.

Minun jälkeeni

Olen ainutlaatuinen, mutten niin erityinen, ettetkö sinä voisi korvata minua toisella.

Anna mulle vapaus kaikesta

Minä olen sekasin kaikesta, kun sinulla on joku uusi ja parisuhde tilapäivitys facebookissa. A:n kaverikin on nyt vähentänyt juomistaan ja musta tuntuu, että se on sen horon ansiota kokonaan. On ihan vitun kivaa, kun kaikilla muilla menee hyvin ja minä seison punaisissa valoissa. Kiipesin tänään kerrostalon katon reunalle ja valo vaihtui keltaiseksi, siitä se vapaus lähtisi askeleen päästä vain.

Minä huudan, muttei kaipauskaan saa häntä jäämään

On ihan tyhmää, että A:n kaveri säätää nyt sen huoran kanssa ja esittäytyy sen vanhemmille ihan niinkuin minäkin tein joskus. Ja on ihan tyhmää, että minä kuulen sen kaverilta, että huora on napsinut katumuspillereitä sen jälkeen, kun se on ollut sillä yötä. Kyllä munkin teki eilen vaan parin viinalasillisen jälkeen käpertyä sen syliin ja sanoo, että kyllä mä annan sille anteeksi. Mut ei me vaihettu sanaakaan koko yönä, vaikka se kävi kaksillakin tikatuttamassa itseään ja huppari valui sen verta vasta kuuratulle lattialle. Mä olisin halunnut halata sitä tai ihan edes vaan hipaista sormenpäällä, että olisin tuntenut vielä kerran ees sen ruumiinlämmön. Mut se joskus viiden aikaan päätti lähteä kotiin nukkumaan ja mä katsoin sitä kuin vapahtajaa, kun se sulki oven perässään, eikä edes vilkaissut mua. Emmä tiedä, miksi helvetissä meidän pitää pyöriä samassa porukassa, kun en mä tällaista kestä, eikä sekään kovin onnelliselta näytä.

Elämä suorastaan hymyilee

Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Mulla jäi sen ensimmäisen oven väliin sormet ja toinen osui päähän avautuesaaan.

Olenko niin suuri, että minut huomattaan kun katoan

Häpeän kirjastossa silmäni pois päästä, kun kyykin hyllyjen välissä syömishäiriökirjojen kanssa. Mies katsoo liian pitkään ja asettaa kirjan paikalleen. Se varmaan luulee, että poden jotain ongelmaa pääni sisällä. Lainausjonossa käyn kiivasta taistelua itseni kanssa ja tungen kirjat laukkuun ennen kuin mies on merkannut ne lainatuiksi. Palautan niistä ohuimman huomenna ennen kuin kukaan huomaa, vaikka se on niin pienikin, ettei se jättäisi suurta aukkoa hyllyyn, vaikken sitä palauttaisikaan.

Riittämätön

En minä tiedä, onko se niin selvää, että minä olen ihan rikki vai johtuuko se sinusta, etten minä enää riitä kenellekään.

Kokemusta rikkaampi, pettämistä parempi

Minä annan sille sydämen muotoisen kaulakorun takaisin ja kuiskaan hiljaisuuteen, niin että se vihloo korvia ja saa äänenkin värisemään. Anteeksi se pyytää kolmesti ja katuu suunnattomasti. Hiljaisuus rikkoo sydämiä, kun minä en saa sanottua siihen mitään muuta kuin, että se ois arvostanut mua ihmisenä ees sen vertaa tai lähteny menee jos en tee vittu onnelliseksi. Että ei ois tarvinnu rueta säätää toisen muijan kanssa ja kehuu samalla mua maasta taivaisiin. Mä jätän sen parvekkeelle vielä polttamaan viimeisiä tupakkeja ja romahdan rappukäytävään itkemään sen perään ja omaa tyhmyyttäni. Tekisi mieli vetää ranteet auki, vaikka eihän tämä mikään maailman loppu ole. Mutta siinä se ongelma onkin.

Ollaan nyt vain, kun ei olla aikaisemminkaan lähdetty

Minä tykkään sinunlaisistasi miehistä. Sellaisista, jotka ovat vitusti vanhempia ja kunnon ammatin saaneita. Reissussa sydän rähjääntyy ja minä tapasin miehen, joka oli niinkuin sinä: kusipää ja naisten naurattaja. Mutta ei se minua haitannut, vaan olin pienessä humalassani sulaa vahaa hänen käsillään ja minä jopa nautin olostani siinä vieraan miehen kainalossa. A:n kaverille minä en ikinä voisi sanoa mitään tästä miehestä. Emmä tiedä ollaanko me yhdessä vai ei, kun se ei ikinä ole selvä päästään ja mullakin mieli vippaa vähän toisaalle. Facebookin parisuhdetilannetta komistaa sinkkustatus, vaikka minä eilen kävin esittäytymässä sen perheelle ja kannoin sen äidin korua kaulassani. Tää alkaa mennä niin hemmetin vakavaksi, että mun tekis mieli lähtee karkuun.

Olisit pitänyt kiinni lujempaa

Minä vihaan sitä, kun sinä olet aina siellä, missä minä viihdyn ja pidän hauskaa. Sitä kun sinullakin on niin mukavaa ilman minua, ja kun sinä et voi edes hymyillä minulle tuttavallisesti tai katsoa silmiin. Minä vihaan sitä, kun minun pitää katseellani etsiä sinua ihmisvyörystä, enkä voi olla ihan normaalisti vain. Sitä kun sinulla on kaksi muijaa kainalossasi. Sitä, kun sinä olet niin täydellinen. Minä vihaan sinua, koska sinä päästit minut menemään.

Sairaus jota minä en osaa nimetä

En minä tiedä, mikä helvetti minussa on vikana. En koe olevani sairas millään tavalla tai edes sen pahemmin ahdistunutkaan. Silti minä viillän kevyesti käsivarteen kynsillä punaisia jälkijä ja oksennan lenkillä tien viereen päivällisen jälkiruokineen. Ei tämä sinustakaan enää johdu, kun tämä on jo tapa, joka on syöpynyt päähäni ja saastuttaa koko muuta ruumista. Ja tavallaan minä en enää edes häpeä tätä vaan voisin kertoa kailen jollekin kuin puhuisi säästä vaan. Kun en minä ole sairas, mutten minä halua tätä lopettaakaan, kun nään päässäni ne ylimääräiset kalorit, jotka voisivat olla sisälläni. Mutta ei se elämääni hallitse ja siinä se rristiriita onkin, kun tämä on kokonaan minun hallinnassani, enkä minä halua tämän loppuvan.

Minusta ei saa todellista kuvaa

Me leikitään A:n kaverin kanssa onnellista parisuhdetta. Sen takia me leikitään, eikä olla tosissaan, kun minusta ei sellaisiin kunnon suhteisiin ole ollut sinun jälkeesi, kun usko meni muita ja itseä kohtaan melkeimpä kokonaan. Ja en mä oikeasti ole edes onnellinen, kun se vaan kännää ja minä saan kuunnella kaiken paskan sen elämästä, eikä se ole kertaakaan kysynyt minulta, että heei mitäs kuuluu, niin ei se edes tunne minua, vaan luulee, että minä olen se kiltti ja iloinen naapurintyttö, jolla ei ole huolen häivää elämässään. Ja kyllä mäkin haluaisin, että asia olisi niin, ettei se joutuisi vielä pettymään mun suhteeni, ku en mäkään tiedä, kauanko nää kulissit pysyy pystyssä ja pää hajoaa meistä.