Mulla on helvetillinen ikävä ja haavatkin jalassa alkaa mädäntyä. Mua ärsyttää sen sanat, jotka vaan kaikuu ympyrää mun tyhjän pään sisällä. Mä nään mun silmissä, kun se potkaisee ruosteista rautatankoa ja sanoo olevansa sen arvoinen. Ja mä tunnen mun sormenpäissä sen kosketuksen, päänahassa leuan ja varpailla sen kengänpohjat. Iho muistaa sen kaiken, vaikka kehossa virtaa alkoholi neljättä päivää. Ehkä minä huomenna olen tarpeeksi huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti