Nyt menee huonosti, kun toinen vain hyötyy

Yöllä se tekee Johannat ja rajaa kasvonsa pois häpeästä.

Totuus on kaunis valkoisena valheena

Unessa ei ole häntä. Uni on valhetta. Säälittävää toiveajattelua. Sellainen on minun mielikuvitusmaailmani, yhtä sairas kuin sinäkin solujesi ja muiden naistesi kanssa. Mutta unessa ei ole häntä. On vain me kaksi minun pienen pääni sisällä.

Nuku ilman häntä

Mene nukkumaan.
Älä näe unia, älä ihmeessä näe unia.
Ne ovat vain valheita
kaunisteltua totuutta.
Ei kukaan sellaista halua.
Eihän?

Taikuri ei paljasta temppujaan

En ole koskaan kertonut sinulle, millainen pakkomielle kirjoittaminen on minulle. En ole paljastanut, mistä lauseet pulpetin reunaan ilmestyvät. En ole näyttänyt äidinkielen vihkoa, joka täyttyy väärästä suunnasta haikeista sanoista. En puhelinta, jonka muistikirja täyttyy ikävästä sinuun. En omia keskustelujani whatsapp sovelluksessa. Suihkun seinää, käsivarsia, sormia, päiväkirjaa, vihkoja, revittyjä papereita, kirjaa, jonka äiti osti joululahjaksi, sen takakantta. En ole näyttänyt sinulle mitään. En ole koskaan kertonut sinulle, että kirjoitan. Sinusta.

Sinä aiheutat minulle sydämen tykytyksiä

Sinä soitat yöllä. Hei minä saan sanotuksi sydämen tykytksiltäni. Se kestää yhden sekunnin. Minun ääneni ja sinun puhelusi. Melkein naurattaisi, ellet olisi nukahtanut ennen viestiini vastaamista.

Teeskennellään vielä hetki

Me voimme yrittää vielä, jos sinä vain haluat. Mutta asiat eivät muutu ja minun sydämeeni sattuu jokaisella lyönnillä. Käännän selkäni tulevaisuudelle ehkäistäkseni niskakipuja. On helpompi näin, on helpompi kuvitella tammikuun olevan täällä ja sulkea silmänsä muilta.

Kaiken kestän sinulta

Sinä soitat yöllä puoli yhden aikaan niin, että minä voisin taas kuvitella tammikuun olevan täällä. Kerrot ensin toisista naisista, ja sitten miehistä, joiden pitäisi liikuttaa minua jotenkin. En kerro sinulle meneväni ex säätöni luokse kylään. Kun sinä et kysy tekemisiäni ja minusta vähän tuntuu, ettet sinä välittäisikään. Sinä sanoit toiselle naiselle tämän olevan täydellinen, niin mitä minä sellaiselle mahdan. Miten minä voisin kilpailla täydellistä vastaan. Niin minä annan sinun kiusata naisillasi ja pyydän melkein kuiskaten sinua olemaan hiljaa.

Mä teen mielessäni aikamatkaa meihin

Haluaisin tuntea mitä tahansa muuta, mutten tätä kaipuuta ja kiinnostusta sinua kohtaan. Sellaiseksi sinä ajattelet minun tunteitani -kiinnostukseksi. Voi kulta, kunpa ne olisivatkin vain lapsen mielenkiintoa toista kohtaan. Voisinpa vain kyllästyä ja kääntää selkäni. Unohtaa ja antaa olla. Mutta minun kiinnostukseni on syvempää. Se haluaisi raastaa sinun ihosi ja lihaksesi, päästä pääsi ja rintalastan sisälle. Se on vaikeaa, varmaan mahdotonta. Ja olen yrittänyt niin monta kertaa olla sinun arvoisesi, etten enää pysy laskuissa epäonnistumisissani. Niin, että minä haluaisin jo luovuttaa ja antaa sinun olla rauhassa, mutten minä pysty kääntämään selkääni sinulle. En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä ja olen niin kyllästynyt kysymään sitä. Haluaisin vain takaisin tammikuuhun ja sinun sähköpeittosi alle lämpimään.

Älä laske päiviä

Suuteleminen ei minua ehjäksi tee
mutta ehkä se helpottaa
minun kauheita aamujani
ja yön painajaisia sinusta.

Sano, että sinä olet saanut tarpeeksesi

Minä haluaisin räjäyttää Venäjän niin, ettei se enää tuhkasta nousisi. Minä haluaisin repiä sinun pääsi irti vain, jotta pääsisin lähellesi. Minä haluaisin vihata sinua niin paljon, etten enää pystyisi valvomaan ja miettimään sinua joka hetki. Minä haluaisin tämän järjettömyyden loppuvan. Minä haluan sinut.

Poispäin minusta menet

Vaikeinta on luopua ja päsätää irti siitä, mikä ennen tuntui niin hyvälle. Voi rakkaani, kerro minulle, mitä sinä hänessä näet ja miksi pidät minua ikäänkuin varalla. Eikö nyt olisi kaikkein järkevintä tehdä loppu tälle hulluudelle, vaikka eihän tässä koskaan mitään järkeä ole ollut.

Sinä et katoa

Venäjä on feelikslintu. Se syntyy aina tuhkasta uudelleen, eikä enää kysy lupaa tulla viereen nukkumaan. Ja on hyvä, että se on olemassa. Mutta olisiko sittenkin parempi ilman.

Aurinko piirtää varjoja

Rakastuinko minä ihmiseen
vai siihen tunteeseen
jonka hän sai minussa aikaan

Sinä olet aika, jota minä en pysty hallitsemaan

Kello viisi minä makaan eteisen lattialla ja kuuntelen hiljaisuutta. Kello tikittää, vaikken sitä kuulekaan. Tiedän silti, että nyt, joka sekunti se vierii kauemmas pienestä viisarista. Ja palaa aina lopulta sen lähelle, vain pieneksi hetkeksi. Siinä välissä se vierailee toisen luona. Voi kun se osaisi jo päättää kenet haluaa.

1

Ja mitä ikinä tapahtuikaan
minä halusin aina sinut
enkä koskaan epäröinyt hetkeäkään.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Tänään venäjällä räjähtää atomipommi viimeistä kertaa. Pam, meidän naapurimaamme on kadonnut. Ja siihen ei enää anteeksipyytelyt auta.

Eikä aika voinut korjata meitä

Ihmiset eivät muutu. Kuukausienkin jälkeen heissä on yhä ne samat piirteet, samat eleet, samat kysymykset kerro mulle jotain kivaa. Minä yritän etsiä muutosta, edes jotain pientä, mutta kertatoisensa jälkeen huomaan aina pettyväni. Siellä se on, sama vanha kaveri, joka joskus minuun niin tulisesti rakastui ilman minkäänlaista vastakaikua. Voi raukkaa. Onkohan aika voinut korjata minusta jotain, minkä takia olen ollut kykeneväinen tunteaan jotain vain vääriä ihmisiä kohtaan. Onkohan sellainen edes mahdollista.

Rikas elämä, köyhä lompakko

Näille harmaille päiville minä tarvitsen amorin nuolia ja lemmenjuomaa. Nämä päivät kaipaavat sinua ja rumia viiksen alkujasi. Ylikallista Hugon tuoksua ja aitoja raybaneja. Perkele, ihan niinkuin minulla olisi varaa sellaisiin, saati kuvitella sinun haluavan minut.

Johtuuko se sinusta, vai onko minusta tullut näin heikko

Se oksentaa pari hassua suklaan palasta ja ruuan suihkun lattialle. Se haluaa olla edes laiha ja kaunis, kun kaikki seinät kaatuu päälle. Se haluaa kontrolloida edes jotain, kun kaikki muut on hiljaa.

Minä en saisi tuntea näin, tai kertoa siitä sinulle

Seinät huutaa ikävää, eikä mikään tule olemaan niinkuin ennen. Minulla on niin ikävä, että sattuu. Ja samalla pelottaa ihan perkeleesti, niin että minä vedän pääni liian suuren hupparin sisään ja kuvittelen olevani piilossa maailmaa ja sinua. Tekisi mieli soittaa, tai edes laittaa viestiä. Mutta mitä minä sanoisin, ja mitä jos sinä et vastaisikaan. Mutta minä en halua nostaa käsiäni ylös tai ripustaa valkoista lippua salkoon liehumaan. Minä en halua luovuttaa tämän suhteen. Kaikki on mahdollista, jos vain jaksaa uskoa. Mutta miten tässä voi tapahtua mitään, kun minä en uskalla tehdä mitään ja sinä et puhu.