En ole koskaan kertonut sinulle, millainen pakkomielle kirjoittaminen on minulle. En ole paljastanut, mistä lauseet pulpetin reunaan ilmestyvät. En ole näyttänyt äidinkielen vihkoa, joka täyttyy väärästä suunnasta haikeista sanoista. En puhelinta, jonka muistikirja täyttyy ikävästä sinuun. En omia keskustelujani whatsapp sovelluksessa. Suihkun seinää, käsivarsia, sormia, päiväkirjaa, vihkoja, revittyjä papereita, kirjaa, jonka äiti osti joululahjaksi, sen takakantta. En ole näyttänyt sinulle mitään. En ole koskaan kertonut sinulle, että kirjoitan. Sinusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti