Sinä olet aika, jota minä en pysty hallitsemaan

Kello viisi minä makaan eteisen lattialla ja kuuntelen hiljaisuutta. Kello tikittää, vaikken sitä kuulekaan. Tiedän silti, että nyt, joka sekunti se vierii kauemmas pienestä viisarista. Ja palaa aina lopulta sen lähelle, vain pieneksi hetkeksi. Siinä välissä se vierailee toisen luona. Voi kun se osaisi jo päättää kenet haluaa.