Niin Dearling hän musersi minut
erollamme, etten puoleen vuoteen nähnyt itkutonta päivää. En
halunnut kelvata muille. Halusin vain olla rikki, jäädä
sellaiseksi kuin hän oli minut muovannut. Että hän sitten joskus,
kun haluaisi minut takaisin, voisimme olla jatkaa siitä, mihin
olimme joskus jääneet. Niimpä minä odotin. Odotin että aikakin
sääli minua, mutta kaipuu ei koskaan hellittänyt. Ja kaipuu on se,
joka tuhoaa ihmistä sisältä päin. Se musertaa soluja istuttaen
niihin sairautta häntä kohtaan. Ja lopulta minä halusin sen
päättyvän. Tulin sairaaksi sisältä. Tulin sairaaksi ruuasta ja
siihen auttoi oksentaminen. Kun hän ei ollut minun hallussani,
pystyin hallitsemaan syömistä. Joka kerta, kun oksensin tunsin
vapautuvani hänestä, puhdistuvani sisältäpäin. Niin Dearling, minä lopetin itkemisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti