6. kesäkuuta 2013
Tiedätkö sinä miltä tuntuu
Pudota kuoppaan, tietämättä pystyykö enää nousemaan, tai haluaako edes. Käydä päässä keskusteluja, joita tietää, ettei ikinä käy läpi kenenkään kanssa. Tehdä liikuntasuunnitelma ja ostaa ruokapäiväkirja, joita ei ikinä noudata tai täytä. Syödä ruokaa aina liikaa ja moittia siitä itseään. Herätä joka aamu myöhässä ja yksin. Tuntea aina oikein, mutta väärää henkilöä kohtaan. Tai eihän se silloin ole oikein, mutta jotain sen täytyy olla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei Muww
Kirjoitat kauniisti, mutta olen huolissasi. Ovatko tekstisi totta, tunnetko oikeasti noin, kun kirjoitat?
Jos myös mies, josta kirjoitat, on todellinen, toivottavasti saat hänet. Minkä ikäisiä olette? Ehkä hän ei ole vain tarpeeksi kypsä pysyäkseen paikoillaan. Pysy vahvana. Kyllä hän jonain päivänä näkee, miten upea olet.
T. R
Hei T. R
Kiitos kommentistasi. Rehellisesti sanottuna en enää tiedä mitä tunnen ja ketä kohtaan. Olen lopettoman uupunut käymään tätä tilannetta läpi uudestaan ja uudestaan. Haluaisin vain unohtaa kaiken ja käpertyä peiton alle piiloon koko maailmaa ja aamulla liian aikaisin paistavaa aurinkoa.
Mies josta kirjoitan on myös todellinen, vaikka joskus minusta tuntuukin, että kirjoitan hänet väärin, mutta kai hän on sen ansainnutkin. Hän on minua reilusti vanhempi, melkein kymmenen vuotta, muttei se ikinä ole tuntunut ongelmalta välillämme. Mutta rehellisesti sanoen meistä ei ikinä voisi tulla tämän enempää mitä olemme joskus olleet, mutta aina minä jaksan epätoivoisesti uskoa meihin. Ensirakkaudesta ei varmaan koskaan pääse yli, heh.
Lähetä kommentti