9. kesäkuuta 2013
Ja aamulla päätämme suhteemme erovirteen
Sinä saat minut voimaan pahoin niin, että minä haluaisin eristäytyä pois koko helvetin sosiaalisesta mediasta. Jostakin kumman syystä sinun pitää olla kiltti ja mukava kaikille muille paitsi minulle. Ja minä yritän miellyttää sinua yhtä uljaasti kuin koiranpentu isäntäänsä, muttet sinä ole tyytyväinen minuun, vaikka poimisin taivaalta kaikki tähdet ja ripottelisin ne huoneesi seinille. Yritän olla paras mahdollinen minä niin, ettet sinä pystyisi tekemään minusta näkymätöntä, mutta mitä jos sekään ei riitä sinulle enää. Mitä minä sitten teen rakkaani, kun me olemme kuolleet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kummallista ja hämmentävää. Kirjoitat aivan, kuten minä joskus kirjoitin päiväkirjaani. Aivan epätodellisen tuntuista lukea tekstejäsi.
Kauniita ne ovat, hetkestä repäistyjä. Jään lukijaksi.
Parempaa, lohdullista huomista toivon sinulle.
Atti: Päiväkirjaan minäkin ennen kirjoitin, mutta sitten alkoi tuntua helpommalta kirjoittaa ilman kynää ja rajoittavaa paperia. Varmasti hassua lukea tekstejä, jotka jotenkin muistuttavat omiasi.
Kiitos paljon kommentistasi.
Lähetä kommentti