Hattarapilvet eivät kestä kokonaista viikkoa (selvinpäin)

Maanantaina mä vielä istuin A:n sylissä ja se katsoi mua sinisillä silmillään söpösti tihruestaen. Me nuoltiin auton takapenkillä ja suudelmista saattoi erottaa leijonan ja lantratun viinan maun. Mä olin maailman onnellisin ja kännisin, kun se talutti mut baariin istumaan ja kävi hakee mulle lasillisen vettä. Nyt kuusi päivää myöhemmin A sanoo häpeävänsä mua. Ei se halua selittää, eikä mullakaan kyllä ole pokkaa rueta asiaa senkummemmin käymään läpi. A vaan oli ensimmäinen sinun jälkeesi, jota kohtaan mä pystyin oikeesti tuntemaan kiinnostusta ja pieniä perhosia vatsanpohjassa. Kai mä olen vaan niin saatanan ruma, kun en minä muutakaan syytä sen käytökselle keksi.