Näin sinut tänään parkkipaikalla autosi kanssa. Joskus minä istuin siinä sinun vieressäsi ja nauroin. Nauroin niin paljon ja rakastin ihan liikaa. Nyt kaikki ne perhoset vatsassani ovat kuolleet ja meidän yhteinen aikamme valunut tiimalasista loppuun. Silti minä kaipaan sinua ja sitä tunnetta, minkä sinä sait minussa aikaan. Ja minä toivon, ettet sinä ikinä unohda minua. Ja kerrot heille kaikille, miten onnellinen minä olin sinusta. Miten minä rakastin ja valvoin öitä kanssasi. Kerro heille, että minä uskoin jokaisen sinun sanasi. Kerro, miten typerä minä olin luottaessani sinuun.
2 kommenttia:
Tää postaus kertoo jotenkin paljon, kaikesta. Nää koskettaa mua tosi paljon, oon aivan sanaton. Rakastan tätä sun blogia, ja näitä postauksia. Ja kaikki nää teksit kolahtaa ja jotenkin kertoo munkin kaukaisista, mut ei siltikään nii kaukaisista asioista... <3
Voi kiitos Emma, tuollaisia kommentteja on aina ihana saada! :)
Lähetä kommentti