Aamulla minä en pysty olemaan ajattelematta meitä ja radiosta soi Samuli Putro. Minä annan itseni tehdä aikamatkaa tammikuun, vaikka lumet ovat jo sulaneet ja puut kuuntelevat salaisuuksia hiirenkorvin. Matkani kestää lyhyen hetken, ikuisuuden vain. Siinä hetkessä minä kerkeän muistaa, miten tärkeä sinä olet minulle, ja tämä unohtaminen käy aina vain vaikeammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti