2. toukokuuta 2013

Kerro mihin minä pystyn

En pysty katsomaan sinua silmiin, enkä edes tiedä, haluaisinko olla kykeneväinen siihen. En pysty kutsumaan sinua oikealla nimelläsi, se ei sovi suuhuni yhtä hyvin kuin lyhenteet ja peitenimet. En voi olla tulematta kouluun katsomatta, onko autosi parkkipaikalla, vaikka tiedän, ettet ole täällä. En pysty katsomaan instagramkuviasi tai lukemaan facebook seinääsi tuntematta helvetinmoista kaipuuta. Joku sanoi joskus, että aika parantaa haavat, mutta sinä et ole haava. Sinä olet kultainen muisto, joka paksunee päivien vieriessä. Ja kuka nyt kullastaan haluaisi luopua?

Ei kommentteja: