Siitä ei puhuta

Bulimia on meillä tabu. Kaikki kiertää sen mahdollisimman kaukaa ja pakon edessä sille keksitään joku hauska nimi lieventämään tilanteen vakavuutta. Kuten kaikki olettaa, niin mustakin on ihan saatanan mukavaa, kun oksentelua pidetään hyvän olon tai huomion hakuna (niin mitä helvetin hyvää oloa tulee, kun suklaa polttaa kurkussa ja riisin jyviä saa niistää nenästä?!?). Ja mulle tulee kokoajan vaan enemmän sellainen tunne, ettei kukaan näistä ymmärrä mua. Tai niin no, kuka nyt sairasta ymmärtäisi.