En enää usko onnelliseen huomiseeen

Herään aamulla yksin itkuisena ja rähjäytyneenä. En enää jaksaisi yrittää, kun olemme jämähtäneet paikoillemme ja minä vielä viimeisillä voimillani valan uskoa meidän yhteisestä tulevaisuudesta, vaikka edessä odottaa väistämätön musta aukko, joka vetää meitä puoleensa suuren imun voimalla. Me vaan rimpuillaan sitä vastaan, eikä langennut enkeli suostu näkemään, miten loppu mä olen tähän kaikkeen.