3. lokakuuta 2013

Luuseri

Tunnen itseni maailman suurimmaksi luuseriksi, kun olen puolen vuoden aikana lihonnut viisi kiloa, enkä vieläkään pysy hereilä, vaan nukahdan kesken vihkomuistiinpanojen tai kiinnostavan dokumentin. Ja annoin langenneelle enkelille taas rahaa lainaan, vaikka rämmin itsekin pienemillä tuloilla kuin se. Ja mä tunnen itseni täydeksi luuseriksi, kun kerroin sille Niinasta ja se halasi ja oli maailman ihanin, mutta nyt se on kuin mä en ikinä olisi itkenytkään sen kainalossa pahaa oloani.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voitko joskus selittää ketä nää kaikki hahmot on oikeasti sun elämässä? Oon uus lukija ja ainakaan tota Niinaa en oo koskaan kuullut :)

Muww kirjoitti...

Mulle ei ole ikinä tullut mieleenkään selittää näitä henkilöitä, apua muistankohan edes kaikkia.

Niinalla kuvaan syömishäiriötäni, sillä koen sen olevan kuin toinen henkilö minussa.

Langennut enkeli on nykyinen miessäätöni, joka aiheuttaa hirveää päänvaivaa jatkuvasti, vaikka osaakin olla myös ihana.

Sinä, josta kirjoitin viimetalvella oli ensirakkauteni, josta vasta hiljattain olen päässyt yli. Enää "sinä"ei edes kuvaa häntä teksteissä.

A ja sen kaveri on kans menneen kesän miehiä, joihin retkahdin ja jotka paljastuivat todellisiksi kusipäiksi.

Ja miehet yms muut joista satunnaisesti kirjoitan ovat erihenkilöitä, jotka vain putkahtavat elämääni ja katoavat aina yhtä nopeasti pois. Kysy vain jos jäi vielä joku epäselväksi :)