Vielä kantaa siivet poikasen

Yhtäkkiä kaikki hössöttää jotain lässynlää paskaa ja langennut enkelikin vaatii ihan liikoja luottamuksen suhteen. Antaisivat lapsen nyt olla vain ja elää omaa elämäänsä.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Sivuhistoriasta löytyy viisi kertaa tän blogin osoite ja mä nään jo sielunisilmin, miten kävijäluvut nousee muutamassa päivässä tuplasti. Mä en vaan halua, että mun perhe tai kukaan muukaan tuttu, muutamaa lukuunottamatta lukee tätä. Vaikka niin, eipä tää ensimmäinen kerta ole, kun tyhmyyksissäni olen jättänyt sivun auki koneelle. Vituttaa olla näin tyhmä, mä oikeesti tykkäsin tästä blogista, mutten tiedä, uskallanko enää kirjoittaa tänne :(

Onko tämä sen arvoista

Langennut enkeli lähti maailmalle sanomatta sanaakaan aikeistaan. Huomaan jälleen kerran tuhlaavani miehiin vain aikaa ja rahaa, kun tämäkin tapaus meni penkin alle (vaikka varasinkin junalipun ilman paluuta sen luokse).

Siniset silmät ja ruskeat hiukset

Syötät minulle sammakon ruvilla päällystettyjä ja kyyn puremilla myrkytettyjä sanojasi. Epäröiden nielen kaiken, enkä edes kysy sinulta miksi teet niin.

Päivällä on illan ajatukset huulillaan

Ennen se tapahtui vain iltaisin, mutta tänään ahmin jääkaapista aamiaiseksi lettuja, jugurttia ja kourallisen suklaamuroja. Sitten minä oksennan ja makaan vessan lattialla meikit levinneenä yrittäen koota itsestäni sen iloisen ja pirteän ihmisen taas esille. Ja siltikin minä myöhästyn tunnilta ja olen liian kiireinen mennäkseni syömään, ja joku kysyy mikä mulla on, kun näytän kuulemma väsyneeltä ja kalpealta. Minä jätän viimeisen tunnin välistä ja menen etsimään sinua salilta jalat täristen. Hoipertelen juoksumatolla niin kauan, etteivät jalkani enää kanna, enkä minä enää halua nousta ylös, kun sinä et olekkaan paikalla niinkuin aina ennen. Ja sitten tulee piemää ja kaikki on ihan hiljaa, niin että mulla on kerrankin hyvä olla.

Möröt tykkää pimeästä ja pienestä tytöstä

Iltaisin möröt alkavat hiipimään sängyn alta esiin. Ne möngertävät hiljaa sängyn laidalle ja pyörittelevät mun hiuskiehkuroista takkuja niskaan ja korvein taakse. Ne kuiskii korviin lauseita ja viiltäävät ihoon rumia sanoja. Puoli kolmelta ne nukahtaa jalkopäähän ja mä pyörin vielä neljän aikaan sängyssä ympäriinsä kuin turisti vieraassa kaupungissa. Ja herätys soi seitsemältä ennenkuin mä olen kerennyt nukahtamaankaan, enkä mä taaskaan jaksa raahata itseäni suihkuun vaan suihkautan myrkkyomenoiden tuoksua liian monta kertaa käsivarsiin ja kaulalle.

Hiljenee kadut kaupungin

Nyt koko Suomi kuuntelee Sannia ja angstaa pilalle menneitä parisuhteitaan itkien exiensä perään. Ja ne lainaa tekstin pätkiä blogeihinsa ja facebook kuviinsa. Niin, että koko maa peittyy suruvirteen menetetystä rakkaudesta. Ja voi kuinka kauniilta se voikaan kuulostaa, kun kaupunki peittää korvansa ja vaipuu syysmasennuksen harmaaseen huntuun.

Karma

Mä en jaksaisi enää yhtään mitään. Haluisin vaa itkeä, syödä, oksentaa ja viiltää. Mä oon vaan niin väsynyt ja mustasukkainen, kun langennut enkeli juttelee sen exälle ja tykkäilee sen kuvista ja ei siinä mitään, muttakun se sattuu olemaan mun paras ystävä ja mä tiedän, miten paljon se sitä rakasti ja musta tuntuu, että mä olen vaan se huono kopio ystävästä. Tän takia vissiin ystävän exään ei saa koskea, että oma vikanihan sekin oli, kun päästin sen pussaamaan tähtien alla mua ja näytin vihreetä valoo, vaikka tiesin millainen rumpa siitä tulisi.

Luotatko enkeleihin, jotka lankeavat matkallaan taivaaseen

Me ei olla langenneen enkelin kanssa nähty yli viikkoon ja siitäkin on ikuisuus, kun se on viimeksi sulkenut mut sen siipien alle suojaan. Me vaan viestitellään ja keskustelukin luistaa yhtä hyvin kuin pakkoruotsi. Enkä mä jaksaisi enää kuunnella keneltäkään mitään siitä, että miten me ei sovita yhteen, kun mä itsekin huomaan sen joka päivä. Vaikka emmä silti uskalla päästää tästä irti, sillä vaikka se kohtelee mua aina välillä huonosti ja valehtelee, niin se on silti ainut, joka on koskaan välittänyt Niinasta (vaikka sekin oli valhe, sillä se lupasi, että asiasta keskustellaan, mutta vieläkään se ei ole välittänyt ottaa asiaa puheeksi).

Etkä koskaan menis pois, oi Niina

Puhun langenneelle enkelille elämän muutoksesta ja etsin kuin lapsi hänen hyväksyntäänsä ja kannatusta asiaan. Ja minä kerron silmät säihkyen kuinka voisin olla kauniimpi sekä onnellisempi, jos vain uskaltaisin tehdä muutoksia arkeeni. Eikä langennut enkeli tiedä, että minä salaa suunnittelen jättäväni hänet ja korvaavani tyhjiön sisälläni Niinalla, sillä sitä minä sentään pystyn vielä hallitsemaan.

En enää usko onnelliseen huomiseeen

Herään aamulla yksin itkuisena ja rähjäytyneenä. En enää jaksaisi yrittää, kun olemme jämähtäneet paikoillemme ja minä vielä viimeisillä voimillani valan uskoa meidän yhteisestä tulevaisuudesta, vaikka edessä odottaa väistämätön musta aukko, joka vetää meitä puoleensa suuren imun voimalla. Me vaan rimpuillaan sitä vastaan, eikä langennut enkeli suostu näkemään, miten loppu mä olen tähän kaikkeen.

Siitä ei puhuta

Bulimia on meillä tabu. Kaikki kiertää sen mahdollisimman kaukaa ja pakon edessä sille keksitään joku hauska nimi lieventämään tilanteen vakavuutta. Kuten kaikki olettaa, niin mustakin on ihan saatanan mukavaa, kun oksentelua pidetään hyvän olon tai huomion hakuna (niin mitä helvetin hyvää oloa tulee, kun suklaa polttaa kurkussa ja riisin jyviä saa niistää nenästä?!?). Ja mulle tulee kokoajan vaan enemmän sellainen tunne, ettei kukaan näistä ymmärrä mua. Tai niin no, kuka nyt sairasta ymmärtäisi.

Aina minä muistan sinut

Minä olen ihan huomaamattani hakeutunut paikkoihin joissa voisin törmätä sinuun ja tuntea vielä mausteisen guessin partavetesi kasvoillani. Olen kävellyt teitä joita ajat naisten autollasi ja vaihtanut salikortin paikkaan, missä ainakin ennen kävit nostelemassa puntteja. Minä kaipaan meitä ja tammikuuta, enkä voi kieltää, etteikö nämä pimenevät syysillat toisi kylmiä pakkasöitä, jotka jaoin kanssasi mieleeni. Tämä kaipuu ei ikinä kuole.

Säröillä

Miten me kaksi rikkinäistä voimme olla toistemme kanssa, kun aina koskettaessa särömme viiltävät uusia haavoja paljaille ihoille.

Voi kun se ei päästäisi menemään

Jonakin kylmänä syysiltana me langenneen enkelin kanssa erotaan, kun se ei enää jaksa katsoa pelleilyäni itseni kanssa. Näinä hetkinä toivon, ettei meitä olisi, mutta samalla pelkään sydämeni pohjasta menettäväni jotain kaunista ja ainutlaatuista.

Mitä jos vanha suola janottaa

Me vaan huudetaan ja vaaditaan toisiltamme jotain ihmtekoja, että katso näin paljon minä välitän susta. Ja sitten se käyttää vielä ihan vääriä sanoja, kun se kysyy olenko mä vihainen, vaikka oonko mä kunnossa olisi miljoona kertaa parempi, kun se ei ole kysynyt mun vointia sitten viikkoon. Ja sitten mä huudan sille, kun sitä kiinnostaa vaan sen exät ja muakin väsyttää ihan saatanasti, enkä uskalla sanoa sille mitään, että ei tässä enää taida olla mitään järkeä. Ja langennut enkeli menee jonnekin korkkaamaan pullonsa auki ja äiti soittaa kysyäkseen, ettenhän mä ole mihinkään huumeisiin sekaantunt. Mua vituttaa niin paljon ja mikään ei oikeesti suju nyt hyvin.

Luuseri

Tunnen itseni maailman suurimmaksi luuseriksi, kun olen puolen vuoden aikana lihonnut viisi kiloa, enkä vieläkään pysy hereilä, vaan nukahdan kesken vihkomuistiinpanojen tai kiinnostavan dokumentin. Ja annoin langenneelle enkelille taas rahaa lainaan, vaikka rämmin itsekin pienemillä tuloilla kuin se. Ja mä tunnen itseni täydeksi luuseriksi, kun kerroin sille Niinasta ja se halasi ja oli maailman ihanin, mutta nyt se on kuin mä en ikinä olisi itkenytkään sen kainalossa pahaa oloani.

Tulevaisuudessa elämä ehkä hymyilee

Olen kahden vaiheilla, puhunko vai hymyilen ja kerron kaiken olevan hyvin. Mua pelottaa ihan hulluna, että millainen rumpa on vielä edessä, jos avaan suuni terveydenhuollossa. Voisiko joku kultainen kertoa, mitä kaikkea tässä on vielä siis edessä päin mahdollisesti?