Olen kirjoittanut sinut väärin, sen minä rakkaani myönnän. Mutta kai sinä joskus olet sen ansainnut, en minä tiedä. Mutta sen minä tiedän, että yöllä herätessäni tärisin; en pelosta enkä kylmyydestä. Minä tärisin, kun katsoin sinua siinä. Sinä olit niin kaunis, että pimeydestä huolimatta siristin silmiäni ja hengitin tuoksuasi kuin morfiinia sisääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti