11. helmikuuta 2014

Lupasit paljon, annoit et mitään

Minä muistan sen onnen, joka vatsan pohjassa kupli kuohuvana viininä, kun sinä kerroit tulevasi luokseni pysyvästi. Nyt kuplista on jäljellä enää laimeat hiilihapot ja suolaiset kyyneleet poskilla, kun sinä pilasit kaiken, etkä koskaan rakentanut kotia kanssani, missä elää onnellista elämää.

Ei kommentteja: