Langennut enkeli suunnittelee yhteistä talvea meille kahdelle. Se ei tiedä, etten minä kestä sitä, vaan käperryn viiden peiton alle pimeää ja mieltäni pakoon. Mieli temppuilee aina lumen aikaan. Niin se on ollut jo kolmen vuoden ajan. Se ei vaan ikinä ole näkemässä, että käsiä peittää viillot ja sormissakin on painaumia hampaista. Niin se ei osaa edes aavistaa, millaisen hirviön kanssa on tekemisissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti