24. syyskuuta 2013

Jos olisit kysynyt, olisin näyttänyt arpieni historian

Mä melkein tilitän langenneelle enkelille kaiken, kunnes huomaan, ettei sitä kiinnosta yhtään. Enkä mä enää jaksa ystävillekään kertoa, mikä mun pientä päätä vaivaa tällä kertaa. Ja mä ehkä lopulta huomaan, ettei kukaan jaksa tällaista saatanan paskaa kuunnella koko ajan, kun mäkään en saa asioille tehtyä aikaiseksi yhtään mitään. Vituttaa niin paljon, että päätän nukkua tämänkin yön ihan yksin ja ehkä seuraavankin niin, että langennut enkeli saa alkaa maistelemaan elämää ilman minua.

Ei kommentteja: