Yksinkertaista

Minä en sinua ehjäksi rakasta. Minä en sitä haastetta ota vastaan, missä yrittäisin muuttaa sinua. Sillä sinä et muutu. Sinä olet ollut tuollainen, syntymästä kuolemaansi asti. Ja minä olen katsonut vierestä nousevaa kättäsi, mutten hyväksynyt yhtäkään lyöntiä. Enää minä en edes katso. Painan vain oven kiinni ja lähden.

Sitä luulee tietävänsä

En tiennyt ajan olevan näin katoavaista, herkkää ja hetkessä särkyvää. Luulin, että ikuisuus on tässä, rengastettuna kahteen sormeen. Ja minä typerä luulin sitä rakkaudeksi, vaikka se oli vain auringon luoma kangastus paratiisista.

Mahdottomuus ei ole sääntö

Iltaisin katselen asuntoja kahdelle rakastavaiselle ja hymyilen hullun lailla kahvikuppi kädessäni. Kaiken kokemamme jälkeen, me olemme yhä kauniita. Niin rakas, siihen eivät kaikki pystyisi.

Hetki

Illalla hengitän tuoksuasi kuin se olisi heroiinia. Sinä hipsutat hellästi kädelläsi kylkeäni ja siirryt alemmas lantion kaareelle. Varpaitakin kihelmöi, kun olet siinä vieressä. Vapisen enkelin siipiesi alla ja kikatan kuin pieni tyttö. Olen onnellinen. Ei anneta rakas, ei anneta tämän hetken kadota.

Tänään en herää

Yöllä herään syömään leipää ja aamulla ahmin koko jääkaapin tyhjäksi. Peilikuva vielä vaappuu oksetuksen ja hyväksynnän välillä. Puntari pölyttyy vessan nurkassa. Ei sen päälle uskalla astua, kun se näyttää ihan liikaa. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta makaan sängyssä jo tunnista kahdeksanteen.

Kauneus ei ole katsojan silmissä

Haluan puhdistaa siueluni synneistä, jotta voisin olla niin kaunis, ettet sinä mistään hinnasta jättäisi minun näkemistäni väliin.

Kaunein unesi

Illalla tukehdun omaan mustasukkaisuuteeni ja Luoja laskee minut lepoonsa kyynelieni kera.