Kun mikään ei riitä

Alistun, koska rakastan sinua. Niin, että minun ruumiini kuuluu vain sinulle. Mutta sittenkin, kun kuljen ulkona silmät sokeina muista, sinä epäilet minun uskollisuuttani. Rakkaani, sinulle ei riitä mikään, kun kyse on luottamuksesta.

Sua vähän aikaa vielä muistelen

Huomaan yhä useammin ajattelevani Niinaa, vaikken aina muistakaan hänen nimeään. Ja nyt mä olen niin vihainen kaikille, kun ne yrittää viedä hänet multa, vaikka se on ainut, joka teki mut erityiseksi.

Pahoittelutko siihen auttaa

Ajat edestakaisin, rakkaani yhdä uudestaan ja uudestaan niin kauan, etten enää edes ole varma oletko se sinä. Ja sitten, kun varmistun olemassaolostasi sinä olet erilainen. Sinä et huomioi minua, enkä kelpaisi ilmaksikaan keuhkoihisi. Olen kuin saastan täyttämä rotta, jonka syntejä Saatanakaan ei antaisi anteeksi. Miksi sinä rakkaani, annat minun tuntea näin?

Sidottu

Tahdon rangaista itseäni siitä, että olen ollut onnellinen ennen sinua. Sillä ilman sinua, en tietäisi mitä rakkaus on.

Minä vain ajattelin sinua

Sinä olet siinä vieressäni niin
että kuulen äänesi
ja jokaisen askeleesi

Meidän välissä on vain seinä
ja loputon puhumattomuus.

Syksy näkyy ensimmäisenä päässä

Yhtenä hetkenä olen ehjä ja toisena murenen taas palasiin. Psykologin kanssa tultiin tulokseen, ettei mun tarvitse enää käydä häneen luonaan, sillä enhän mä ole oksentanut aikoihin. Samalla taas tuntuu, että menneisyys pukkaa oven raoista ja joka paikasta. Jos mä olisin piilottanut sen joskus luurankoina kaappeihin, mun huone tulvisi nyt lattiasta kattoon ruumeista. Tavallaan kuuluu hyvää ja tavallaan ei. Kaikki on ihan just fine ja syksymasentaa.

Haavatkin vapisee

Kaipaan sinua niin
että rankkasateetkin hukuttavat sieluja
ja mietin niin
että musta-aukotkin täyttyvät sinusta.

Sillä sinun sanasi
ovat vuoristorata sisälläni
Ja sinun kosketuksesi
saa minut vapisemaan.

Ja minä olen sinun
maailmojen alusta
meidän kuolemaamme saakka

Rakkaani minä
rakastan sinua.