Syksy näkyy ensimmäisenä päässä

Yhtenä hetkenä olen ehjä ja toisena murenen taas palasiin. Psykologin kanssa tultiin tulokseen, ettei mun tarvitse enää käydä häneen luonaan, sillä enhän mä ole oksentanut aikoihin. Samalla taas tuntuu, että menneisyys pukkaa oven raoista ja joka paikasta. Jos mä olisin piilottanut sen joskus luurankoina kaappeihin, mun huone tulvisi nyt lattiasta kattoon ruumeista. Tavallaan kuuluu hyvää ja tavallaan ei. Kaikki on ihan just fine ja syksymasentaa.