16. tammikuuta 2014

Ikuiset lapset

Annettiin lapselle kaunis nimi yön pikkutunneilla ja luovuttiin samalla ajatuksesta yhteisestä kodista, kissasta ja velkalaskuista. Hoppuiltiin Dearling ehkä vähän liikaa, kun nimeksin olisi tullut Sattuma ja kissasta minun kanssani pelkkä siivellä eläjä. Mutta hauskaahan se oli, kunnes totuus löi kirveellä päähän järkeä. Sitä minä en kultaseni kiellä, vaikka kai meidän olisi jo aika aikuistua.

Ei kommentteja: