Hajoan siipien välissä murusiksi

Kun minä piirrän käteeni puolikuita, sinä annat kissan naarmia rannettasi. Minä rakastan sinua niin paljon ystäväni, että suljen silmäni niiltä, vaikka sydämmessäni olet suurin huolistani. Yritän olla sinulle suurin tukipilari, jota vasten voit nojata ja jonka taakse piiloutua kyyneleiden kanssa pohjoisen kylmiä tuulia pakoon. Ja minä en tarkoituksella hajoita itseäni, vaikka hengitänkin sisääni myrkkyjä ja juon liian usein. Minä yritän parhaani, vaikka epäonnistunkin aina. Laisinkin nyt kun käperryn langenneen enkelin syleilyyn. Tiedän, ettei entiseen ole enää paluuta. Ja minä olen niin surullinen, kun tiedän, ettet sinä enää hyväksy minua.