Mä en vaihtais sekuntiakaan pois, vaikkei niitä nyt liikaa ole ollutkaan. Sen verran kuitenkin, että päiväkirjan reuna repsottaa hassusti ja kalenterista saa etsiä päiviä. Ensimmäinen viesti, suudelma, kuva, riita, mykkäkoulu, niitä riittää. Ja mä en kadu mitään, vaikken kertaakaan tehnyt täydellistä suoritusta, sanonut tai suudellut oikein. En mä ole täydellinen, turha sellaista tässä on esittääkkään. Mutta mä toivon, että joku näkee mut joskus niinkuin minä näin sinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti