26. tammikuuta 2013

Miten sinua luetaan

Saisinpa edes jotain muuta ajateltavaa. Mutta minä vain kierrän ympyrää ja luen vanohja viestejä, missä sinä sanot minua saatanan kauniiksi ja haluat kahville. Ja minä kyylään sinua ja haluaisin soittaa, mutten uskalla. En tiedä, olenko pilannut kaiken, vai onko tässä vielä jotain tehtävissä. Ja mitäpä minä muka menettäisin, oman arvokkuuteni, ylpeyteni? Mutta mitä minä edes sanoisin, pyytäisin anteeksi ja lupaisin muuttuvani, niin miksi. Kun vikaa on sinussakin yhtä paljon, vaikka minä näänkin sinut täydellisenä. Ystäväni sanovat, että sinussa on varjopuolesi, jota minä en pysty näkemään. Olet kuin aurinko ja minun täytyy siristää silmiäni aina kun katson sinua. Niin positiivisesti sinä vaikutat minuun. Ei tämä voi olla tässä. Kierrän vain ympyrää, enkä tiedä oletko jatkanut eteenpäin.

Ei kommentteja: