Tässä on maaliviiva

Tiedätkö sinä, miltä tuntuu, kun jokainen soluni haluaa sinua. Ne repeilevät kahtia ja haluavat vain aina yhä enemmän, mikään ei riitä, kun et ole siinä. Sydänkin hakkaa rinnassa, kauankohan se vielä jaksaa, kun sinä avaat jo arville menneet haavani kerta toisensa jälkeen. Annetaan niiden nyt vuotaa, kun vertakin on vielä jäljellä ja minun kipukynnykseni sinuun niin korkea, että kuolen tätä vauhtia. Sydän ei jaksa vielä vähän aikaa jään, sanot ja hymyilet. Tiedän pian itkettää. Enhän minä muutenkaan halunnut koskaan tulla vanhaksi.